Torvensoittaja ja Rummunlyöjä Navetassa
Niin kuin pallo, jonka kelvollisesti hakee koira. Ei sillä, etteikö minusta olisi mielekästä äännellä kelvollisesti. Ei ole tarkoitukseni vähätellä koiraa. Nämä asiat ovat toisinaan vaivalloisia käsittää, mutta kun katsoo ympärilleen ja näkee toiset puuhissaan, päätoimittajan, koiran, torvensoittajan, lehmän, rummunlyöjän, riekon, runoilijan, panssarivaunun, auringon ja niin edelleen, onkin kaikki taas oikein hyvin ja siunaukseksi. Niin kuin lehmä tuossa pellolla: se haluaa mussuttaa heinää, minä omia mieliaiheitani.
Jos mussutustani häiritään, tulen epätietoiseksi. Kesäyössä liitelee näkymättömiä räätäleitä. He pitävät yhteiskunnan toimintakunnossa ja karaisevat niitä joiden on pysyttävä uskollisina omille mussutus~aiheilleen, niin kuin sähköpaimen pidättelee lehmää jonka mieli~mussutusaihe on aidantakainen ruoho.
Jos lehmä lukitaan eliniäkseen navettaan, mieliaihe hiipuu sen sydämessä. Silloin koko mieli~mussutusaihetta aletaan lehmäyhteisössä nimitellä myytiksi ja metafysiikaksi ja sensellaiseksi, ja jos joku onneton vasikka yrittää ottaa puheeksi aidantakaisen ruohon, saatamme kuulla navetasta vähätteleviä sonninmölähdyksiä. Ja vasikka miettii tähän tapaan: "Mihin perhanan allegoriaan minut on taas ahdettu? Eikö se ullakkohiiri pysty parempaan? Viekää se takaisin navettaan!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti