Runovaaralaiset 2012: Sanna Karlström, Matti Kangaskoski, Kaisa Ijäs, Risto Oikarinen, Lassi Hyvärinen, Joonas Riippa, Laura Lindstedt, Verneri Pohjola, Johanna Paaso, Martti-Tapio Kuuskoski, Krystoff Smedslansky (POL; ruokahuolto), Silja Järventausta, Solange Kiehimä (Belarus-France; ruokahuolto), Raisa Marjamäki
Sadepilvet roikkuvat Oulujärven yllä ja peittävät tapahtumaa suosineen auringon. Sade alkoi eilen, Runovaaran viimeisenä päivänä, ja vettä on nyt tullut vuorokauden ympäri.
Vieraitten lähdettyä kävelin pihapolkua taidepajaksi
muutettuun hirsinavettaan. Istuin haikeana sohvalla, sadepisaroitten äänimaton
rikkoi laitumelta kantautuva mölähtely. Navetassa on aikoinaan pidetty kolmea
lypsylehmää. Nyt Runovaaran aikana siellä soi kahden muusikon ja yhden
työpajavuorossa olleen runoilijan trio.
Neljä päivää sitten istuin navetan nurkassa ja kuulin,
miten ääneen luettu runo ja improvisoitu musiikki etsivät dialogia – ja
löytävät sen. Taiteellisesti korkeatasoinen ja keskittymistä vaativa runous voi
dialogissa musiikin kanssa avautua uudenlaisella
kirkkaudella ja voimalla. Kokemuksen jättämä tunnejälki on kiistaton.
Taivas näyttää vauhdilla selkenevän ja järvi heijastaa
pilvien valoa niin kuin se olisi kevätjään peittämä. Päässäni ovat aamusta asti
soineet Raisa Marjamäen säkeet: ”Minulla on paljon tietoa onnellisuudesta. Sen
voi esittää merikartan muodossa.”
Ensi vuonna Runovaaralla tanssitaan! Tanssilattia vaaralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti